Lähtökuopissa
Olemme tällä hetkellä Pariisissa ja havahduimme siihen, ettei tätä blogia ole edes kunnolla aloitettu. Ennekuin alamme kertoa viime vuorokausien tapahtumista, on hyvä palata aluksi alkuun, siis ihan alkuun.
Ajatus interrailista syntyi noin vuosi sitten kisamatkalla Saksassa. Ajatus matkustamisesta ilman aikuisia tuntui kiehtovalta, kisamatkoilla kun on tunnetusti mukana useampi valvoja, eikä aikaa kaupungilla kiertelyyn useinkaan juuri ole.
Melkein samantien aloimmekin suunnittelemaan matkaamme ja tämä onkin ensimmäinen neuvo niille, jotka haluaisivat myös lähteä interrailaamaan: aloittakaa suunnittelu hyvissä ajoin! Kun silloin vielä kalentereissamme oli päiviä jäljellä satoja, tuntui ajatus matkustamisesta erittäin kaukaiselta. Päivät ovat kuitenkin kuluneet todella nopeasti, ollaanhan nyt jo melkein puolessa välissä koko reiliä!
Kun lähdön hetki viimein koitti, 23. kesäkuuta, oli mieliala jännittynyt, innostunut ja vähän stressaantunut. Olimme vasta pari päivää aiemmin saaneet selville, että ostamamme Interrail-passi ei sisältänyt junien paikkavarauksia, jotka ilmeisesti olisi pitänyt hoitaa kuukausia sitten. Tämä onkin toinen neuvo, ruuhkaisimmat junat kannattaa varata etukäteen!
Lento itsessään sujui oikein mallikkaasti ja saavuttiin Lontooseen täysin ajallaan. Lontoossa meitä odotti sateinen sää, jolla ei kuitenkaan ollut vaikutusta tunnelmaamme. Kaikki pelot, joita meillä oli ollut, haihtuivat pois saapuessamme suuren kaupungin pyörteisiin. Lentokenttä selvitettiin ongelmitta ja Heathrow Express kuljetti meidät kätevästi Paddingtonin asemalle, josta tulikin nopeasti meidän kotiasemamme. Mutta jotta tämä postaus ei käy liian pitkäksi, kerrotaan siitä meidän asunnosta ja muutaman ensimmäisen päivän tapahtumista seuraavassa osassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti