Lontoon yössä

Viime postaus päättyi Paddingtonin asemalle ja siitä onkin hyvä jatkaa. Asuttiin tosiaan Lontoossa Hyde Park Squarella, asunnossa, joka oltiin hommattu suhteiden kautta. Naapureita ei oikeastaan kauheasti nähty, mutta kun joka kulmassa oli enemmän Porscheja, Bemareita ja lukuisia urheiluautoja, oli helppo päätellä millaiselle alueelle oltiin päädytty.

Kun kamat saatiin raahattua asunnolle, yhdistettyä puhelimet Wifiin ja päiviteltyä sosiaaliset mediat, voitiin viimeinkin lähteä tutustumaan Lontooseen. Käveltiin takaisin Paddingtonille ja otettiin sieltä metro Piccadilly Circukseen. Sinne saavuttua alettiin viimein oikeasti tajuta, että oltiin oikeasti saavuttu suurkaupunkiin. Isot mainos screenit, enemmän ihmisiä kuin jaksoi laskea ja lukuisat kaupat Ofxord Streetillä herättivät suuria tunteita pikku valtion tytöissä. Muutamissa kaupoissa oli pakko käydä tarkistamassa jo tarjontaa ja arvioimassa kuinka paljon rahaa ostoksiin tulee palamaan. Eka ilta oli kuitenkin kokonaisuudessaan melko rento ja koostui enemmänkin siitä, kun joka kaupan kohdalla oli tarve huutaa putiikin nimi ääneen. "Siis kattokaa, tos on Primark!"

Oltiin ekana iltana niin laiskoja, että päätettiin aloittaa Lontoon ruokakulttuurin tutustuminen samantien. Suunnattiin siis supersuosittuun Nando'siin ja siellä mukavat miestarjoilijat auttoivat meitä nauttimaan ensimmäisestä illallisesta. Hyvän ruuan jälkeen tuntuikin loistavalta palata takaisin asunnolle ja alkaa suunnitelmaan nukkumaanmenoa. Ja nimenomaan suunnitteleman. Taidettiin nimittäin valvoa yli kahteentoista, vaikka tarkoitus oli mennä aikaisin nukkumaan.

Kokonaisuudessaan ensimmäisenä päivänä saatiin jo hyvä idea siitä millaista elämä Lontoossa tulisi olemaan; joka nurkan takana odotti uusi seikkailu ja nähtävää oli aivan liikaa viidelle päivälle. Tämä nähtävyyden paljous tulisi myöhemmin vaikuttamaan elämäämme enemmän, mutta siitä sitten myöhemmin!